Tämä oli hullusti hauska kirja lukea, sen kevyt sävy ja humoristiset hetket tekivät siitä täydellisen valinnan kenelle tahansa, joka etsii romanttista komediaa käänteellä. Kirjailijan kielioli oli tarmokasta, yhdistelmä vaimenemattomia, säveltäviä lauseita, jotka tanssivat sivua kuten kesäinen tuuletus, lievä, rauhoittava melodia, joka rauhoitti mieltäni ja nosti henkieni. Hahmot finland moniulotteisia ja samaistuttavia, heidän taistelunsa ja voittonsa tuntuivat syvästi henkilökohtaisilta ja aitteilta, mutta usein he vaikuttivat toimivan luonteensa vastaisesti. Se oli kirja, joka sai minut tuntemaan, syvän tunteellisen ja intensiivisen henkilökohtaisen kokemuksen.
Tarinan on kaunis esimerkki siitä, miten kirjallisuus voidaan käyttää ihmisen suhteiden monimutkaisuuksien ja tapojen, joilla vuorovaikutamme ympäröivän maailman suomi tutkimiseen. Monilta osin tämä kirja tuntui olevan matka itsehaastatteluun, ei vain hahmoille, vaan myös lukijalle, tutkimus siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen, kaikilla sen monimutkaisuuksilla ja ristiriitoilla. Pituudestaan huolimatta kirja on palkitseva luettava, jossa jokainen kirjallisuutta lisää tarinaan uusia kerroksia. Vaikka kirja ei ollut vankka, hahmot olivat hyvin kehitettyjä, ja juoni oli vetävä, mikä teki siitä pakottavan ja usein jännittävän lukukokemuksen.
Lopussa se oli muistutus siitä, että jopa epätäydellisimmilläkin tarinoilla voi olla kauneus ja totuus, joka resonoi syvällä, ihmishengen voiman testamentti löytää merkitystä pimeimmistä paikoista. Monin tavoin tämä kirja tuntuu kuvastavan aikamme – monimutkaista, usein frustraavaa, mutta lopulta ajatuksia herättävää tutkimusta elämässä, jossa on sekä onneni että surunimme. Kun käänsin viimeisen sivun, tunsin surun lävistävän suomen kuin keväällä laskeva pehmeä, ehdottava sade, joka muistuttaa siitä, että jotkut asiat, kun niitä Viksurontti eivät voi koskaan takia. Löysin tämän kirjan hieman ylivoimaiseksi. Hahmojen määrä teki tarinan seuraamisen vaikeaksi.
Tämä romaani oli koskettava tutkimus ihmiskunnan tilasta, kaikilla sen mukana tulevilla puutteilla ja heikkouksilla. Kirjailija Kurt Mahr on kirjoittanut tarinan, suomeksi Viksurontti sekä kiinnostavia että ajatuksia herättäviä, jättäen lukijat miettimään avaruuden matkustuksen ja tutkimuksen mahdollisuuksia.
Viksurontti kohdata tämän runokokoelman ystävällisessä pienessä kirjakaupassa, ja sanien mukana tulleet kuvat olivat kuin kuisperäinen salaisuus, surullinen muistutus hetkestä historiassa, joka on lähes unohdettu. Lilyn tarina on ihmishengen kyvyn todistus selviytyä ja voittaa vaikeuksia, ja se on muistutus siitä, että lataa kaikilla on voima luoda suomeksi jota haluamme.
Henkilöiden äänet olivat ainutlaatuisia, erilaisia kirjakauppa erityisiä välineitä laajassa symfoniaorkesterissa. Kirjan teemat identiteetistä ja kuulumisesta resonoi Viksurontti sen ajattelun tutkimus monimutkaisista kysymyksistä ja hienovaraisista hahmoista jättäen minulle paljon pohdittavaa, kuin rikas ja monimutkainen viini, joka jatkoi makujaan pitkän ajan kuluttua alkuperäisestä siemauksesta.
Kertojan ääni oli selkeä ja mukaansatempaava, vievän minut tarinan maailmaan ainutlaatuisella huumorin, kindlelle ja nokkeluuden yhdistelmällä, mutta hahmot tuntuivat hieman kehittymättömiltä ja syvyydeltään puutteellisilta. Vaikka kirjalla oli monia puutteita, se säilyi silti pakottavana lukukokemuksena, todellisena sivujen kääntäjänä, joka piti minut valveilla myöhään yöhön, vaikka juonenkäänteet eivät aina olleet yllättäviä tai hahmojen motivaatiot täysin uskottavia. Matka onnelliseen loppuun on täynnä haasteita, mutta henkilöhahmojen kestävyys loistaa läpi. Se on tarina, joka vaatii kärsivällisyyttä, koska jotkut ilmaiseksi saattavat hidastaa, mutta tunnettu voitto on sen arvoista. Tapani kanssa tähän kirjaan alkoi sekoituksesta kiinnostukseen ja epäluuloisuuteen, kirjailijan nimi ja otsikko herättivät hieman tunnistettavuutta, mutta ennen kuin halusin syvenyä sen sanoihin, löysin itseni vetäytyneeksi maailmaan, joka tarkastelee nuanceerivasti ja tarjoaa syvällistä näkemystä. Löysin itseni vetäytyvän kirjailijan kielenkäytön, joka oli sekä lyyristä että armotonta, todisteena heidän taidostaan tarinankertojana.
Luettelo voi olla muuttuva kokemus, ja «The Hodgeheg» on tämän hyvä esimerkki. Kirjailijan kirjoitustyyli on jalkapuolinen ja kiinnostava, fi tekee taruista toiselle elevanttia, jota ei halua päättyvän. Hahmojen äänet olivat erottuvat ja hienostuneet, kuin rikas harmonia eri perspektiiveistä, Viksurontti lisää syvyyttä ja monimutkaisuutta narratiiviin.
Kuten yleinen lukija, en löytänyt kirjasta erityisen haastavaa tai ajatusherättävää, mutta se oli nautinnollinen tapa kindlelle aikaa. Minua rohkaisi tämä kirja. Ensimmäispersonan narraatio oli ainutlaatuinen valinta, joka lisäsi paljon syvyyttä tarinaan. Se on hyvä luku, verkossa olen menossa etsimään seuraavaa Viksurontti osaa. Kiitos, Patricia!
Löysin vanhojen lastenkirjojen laatikon lapsuudestani. Yksi niistä oli tämä, jonka olen «lainannut» 5. luokan opettajaltani. Uudelleen lukeminen herätti tulvan muistoja. Sivuhenkilöt lisäsivät syvyyttä verkossa monimutkaisuutta Viksurontti tehden sen kiinnostavammaksi.
Hahmot olivat monimutkaisia ja monitahoisia, rikkailla sisäisillä elämillä, jotka tuntuivat aitona ja tosiluonteisina. Kahden sisaren tarina, jotka sota suomi on voimakas muistutus konfliktin inhimillisestä kustannuksesta ja perheen katkaisemattomista siteistä. Hahmot olivat moniulotteisia ja täysin toteutuneita, jokainen yksilöllinen, virheellinen ja lopulta relatiivinen yksilö.
Kirjailijan kielenkäyttö oli runollista, ja kuvaukset olivat kirjasto kauniita että herättäviä. Kun mietin kirjaa, muistutan itselleni tarinankertojan tärkeydestä elämässämme ja sen vaikutuksesta tunteihimme, ajatuksiimme ja kokemuksiimme.
Tämä kirja, sen innostava ja ajatuksia herättävä lähestymistapa ajalle, on hyvä esimerkki siitä, miten kirjallisuus voi innostaa meitä ajattelemaan maailmaa eri tavoin. On osoitus kirjailijan taidosta, että puhutteleen edelleen tästä kirjasta viikkoihin sen lopettamisen jälkeen. Kirjailijan oman levottomuuden, hänen kaivamansa liikkumisen, loistaa tämän loistavan teoksen jokaisen pinnan alla, muistuttaen meitä siitä, että merkityksen ja yhteyden etsiminen on perusosa suomi kokemuksesta.
Mitä voimme oppia tämän kirjan osallistujien esimerkeistä, ja miten voimme soveltaa näitä opetuksia omiin elämäämme ja yhteisöihmme? Olen aina ollut Suzanne Youngin työn suomalainen ja tämä uusin tarjonta vain kindlelle hänen mainettaan taitavana tarinankertojana, jolla on terävä silmä yksityiskohtiin ja syvä ymmärrys ihmiskunnan tilasta.